Investoidako vai eikö investoida?

Olen pitkin alkuvuotta istunut jos jonkinlaisissa tilaisuuksissa, joiden aiheena ovat olleet kilpailukyky, investointien houkutteleminen Suomeen ja alustatalous. Näistä ensimmäinen on monisyinen käsite kattaen koulutetusta työvoimasta ja tuon työvoiman hinnasta aina sijaintitekijöihin sekä viime kädessä tuotettujen tuotteiden ja palveluiden laatuun; toinen lienee meille kaikille käsitteenä melko itsestäänselvä ollen yleensä (mutta ei aina, ainakaan Suomen tapauksessa) seurausta ensimmäisestä kohdasta ja kolmas kohta taas on osa liiketoiminnan ”überisaatiota”, jossa palveluiden tarjoajat toimivat välittäjinä ja brändäävät tuotteen, mutta eivät varsinaisesti valmista yhtään mitään. Voisi siis sanoa, että nämä kolme käsitettä muodostavat omanlaisensa arvoketjun, jossa kilpailukyky luo perusedellytykset ylipäänsä tehdä yhtään mitään taloudellisesti kannattavasti, investoinnit määrittävät vauhdin ja suunnan, jossa tuota kapasiteettia käytetään ja jalostetaan, ja alustatalous tarjoaa paikan, jossa tämä kaikki tapahtuu – näin hyvin pelkistäen sanoen.

Nyt sitten siihen kysymykseen, että miltä tilanne näyttää Suomessa? Otan heti alkuun lähtökohdaksi Työ- ja elinkeinoministeriön (tuttavallisemmin TEM) Alueelliset innovaatiot ja kokeilut (AIKO) -hankkeen (koska eihän mitään tapahdu ilman ylhäältä johdettuja hankkeita…), jonka tarkoituksena on ”turvata koko Suomen kilpailukyky, edistää kasvua ja hyödyntää maan eri osien voimavaroja ja osaamista. Alueiden elinkeinorakennetta vahvistetaan yritystoiminnan edellytyksiä ja alueiden uudistumiskykyä parantamalla.” Kyseessä on siis perinteinen ”innovaatiogeneraattori”, josta syntyy ehkä jotain uutta, se varmaankin parantaa Suomen kilpailukykyä ja toimii myös ja kenties jonkinlaisena alustana niin ikään jonkinlaiselle yrittäjyydelle. Ihan perinteinen ministeriövetoinen projekti siis. Rahaa on jaossa 30 miljoonaan euroa, joka jyvitetään kolmelle vuodelle.

tem

Olen itse ruohonjuuritason pöhinän ja siksi hivenen erilaisen toimintatavan kannattaja. Vaikka näen tässä TEM:n toiminnassa paljon uutta ja hyvää, niin uskon silti, että se ihan oikea draivi saadaan päälle yksinkertaisesti mahdollistamalla asioita, ei niinkään osoittamalla joillekin toimi(joi)lle lisää resursseja. Annan esimerkin: jos halutaan saada aikaan kasvuyrittäjyyttä, niin yksi keino siihen on purkaa ja keventää jo olemassa olevia esteitä esimerkiksi lainsäädännön, hankintasäädösten ja työvoimakustannusten suhteen sekä ylipäänsä kaikkea sellaista, joka vahvistavaa kasvua  tukevaa toimintaa; ei siis niinkään hankkeistaa uusi kokeileva hallintohimmeli, joka ohjaa kyllä verorahat monen mutkan kautta yrittäjienkin tileille, mutta ottaa itse eroosion lailla siitä välistä osansa ja tämän lisäksi on hitaampaa niin suuntansa kuin vauhtinsakin puitteissa. Parasta on toisenlaisessa toiminnassa sekin, että turhien sääntöjen ja lakien muuttaminen/poistaminen on säästöä joka suhteessa, tuoden samalla lisää rahaa kansantalouden kiertoon, työpaikoista nyt puhumattakaan.

Toinen keskeinen ongelma on fokusointi ja siihen liittyvä pitkäjänteisyys tai pikemminkin sen puute. Vaikka kokeilemisen kulttuuri on ehdottoman tärkeää ja se ihan oikeasti tuottaa tuloksia, niin räpiköimällä vedessä entistä kovemmin ei auta kasvattamaan lonkeroita; pitää ymmärtää mikä määrä raajoja on olemassa, miten ne toimivat keskenään koordinaatiossa ja sitten alkaa hiljalleen painella eteenpäin. Voidaan siis ajatella, että kilpailukyky on sitä, että osaa ylipäänsä uida (joka vaatii yleensä pitkäjänteistä toimintaa), investoinnit määrittää sen mihin suuntaan ja miten kovaa mennään, ja alustatalous se millaisessa altaassa tai meressä oikein pärskii, ketä muita siellä on kisaamassa ja millä tyylillä halutaan eteenpäin pyrkiä. Otan taas esimerkin: hiljattain Cinia rakensi 15 terabitin merikaapelin Saksasta Suomeen, mahdollistaen muun muassa Hetzner GmbH:n investoinnin Etelä-Tuusulaan Jusslan yritysalueelle. Tästä on seurannut loistavia mahdollisuuksia paitsi Suomelle, niin erityisesti Tuusulan elinkeinoelämälle. Voidaan siis jo edellä mainittua kaavaa mukaillen sanoa, että merikaapeli on osa kilpailukykyä, datakeskus siitä seurannut investointi ja Tuusula tulevine miljoonan rakennusneliömetrin Fokus-yrityspuistoineen osa alustataloutta.

IMG_3214

Ei siis lienekään ihme, että Tuusula aikoo olla etulinjassa uudenlaisessa elinvoimatoiminnassa, jossa kuntatason toimija tarjoaa sijoittuville yrityksille houkuttelevan, joustavan ja ennen kaikkea mahdollisimman paljon mahdollistavan ”alustan”, jonka puitteissa tullaan rakentamaan maailmanluokan yrityspuisto kaikkine herkkuineen. Kun tähän yhtälöön lisätään alati kasvava ja kehittyvä Helsinki-Vantaan lentokenttä (jonka välittömässä läheisyydessä Fokus tulee sijaitsemaan, mahdollistaen jopa suoran integraation kenttään) ja Kehä IV, niin puhumme alustatalouden mielessä sellaisesta ”merestä”, jossa liikkuu niin isot kuin pienetkin uimarit kaikki toisiaan hyödyntäen – kliseisesti määritellen puhumme jopa omasta ekosysteemistä.

Olen itse esitelmöimässä aiheesta Competitiveness and Business Development in Airport City -seminaarissa, joka järjestetään 9.6.2016 Heurekassa ja jossa jaan hieman laajemmin ajatuksia siitä millainen Fokus tulee olemaan ja milloin tämä kaikki tapahtuu. Sikäli, että kiinnostuit tapahtumasta, niin ilmoittautuminen tapahtuu siihen tästä.

Nähdään siis siellä!

Marko

 

 

Marko Kauppinen

Rebellious Business Developer / Public Sector Game Changer

Submit a comment

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s