Kunnan tärkeimmät tehtävät. Niin, mitkä?

Hiljattain julkaistiin Kunnallisen kehittämissäätiön tutkimus (toteuttajana TNS Gallup Oy), jossa arvioitiin kunnan tärkeimpiä tehtäviä kuntalaisnäkökulmasta. Tutkimus oli satunnaishaastattelu, jossa haastateltiin hieman reilua tuhatta 18-75 vuotiasta, maantieteellisesti eri puolella Suomea asuvaa henkilöä Ahvenanmaalaisia lukuunottamatta; kuntalaisia itse kukin. Koska tulevaisuuden kunnasta ja sen rooleista puhutaan nyt jatkuvasti, tarkastelen tutkimusta hieman siitä perspektiivistä, joka sivuaa ennen kaikkea omaa vastuualuettani eli elinkeino/voimapolitiikkaa.

Tutkimus oli tiukan strukturoitu, sillä aihealueita tai oikeammin vaihtoehtoja kunnan mahdollisille tehtäville annettiin viisi: kunnan elinvoiman kehittäminen, kunnan henkisen ilmapiirin edistäminen, yhteisöllisyyden ylläpitäminen kunnassa, asukkaiden osallistumisen edistäminen (mukaan lukien demokratia-alustana toimiminen) sekä palvelutuottajana toimiminen; jokaista aihealuetta arvioitiin asteikolla erittäin tärkeää, melko tärkeää, ei osaa sanoa, ei kovinkaan tärkeää ja ei tärkeää, joita valitessa piti mielessä pitää nimenomaan kunnan tulevaisuuden tehtävät. Näistä saatiin tulokseksi oheisessa taulukossa näkyvät vastaukset (lähde: Kunnallissäätiön www-sivut):

gallup-tulevaisuuden-kunta-kesäkuu-2016

Kuten huomaamme, kunnan elinvoimaisuuden kehittäminen selvisi kyselyn ”voittajana”, palvelutuottajana toimiminen taas jäi viidestä aihealueesta vähimmälle painotukselle, jos kohta melko marginaalisilla eroilla. Koska valitut aihealueet ovat vaikeita määritellä ja ne ovat siten hyvin monitulkintaisia (eikä tulokset näin formuloiduilla kysymyksillä tarkoita millään samaa eri kunnille ja ihmisryhmille), niin pyritäänpä pysähtymään hetki näiden tulosten äärelle ja miettimään mitä nämä tarkoittavat vaikkapa noin 40000 asukkaan Keski-Uusimaalaisen kunnan näkökulmasta.

Lähdetään liikkeelle kunnan elinvoimaisuuden kehittämisestä, joka liittyy elimellisesti erittäin laajaan alaan kunnan eri toimintoja. Koska kyseessä on ajatusleikki tulevaisuuden kunnasta, toimin tässä ja myöhemmin sillä oletuksella, että maakuntauudistus toteutuu leikaten sosiaalipuolen toiminnot mukanaan vuoteen 2019 mennessä: näin jäljelle jää erityisesti ja hyvin pelkistäen elinkeinopalvelut, sivistystoimi, tekninen toiminta (eli infra) sekä maankäyttö eli esimerkiksi kaavoitus. Ehkä jotain muutakin, mutta näin laveasti määritellen ainakin nämä.

Jotta elinvoiman kehittämistä voisi ymmärtää tehtävänä, on varmasti ihan ensimmäisenä määriteltävä mitä elinvoimalla ylipäänsä tarkoitetaan: määrällisiä asioita, kuten lisääntyvää asukasmäärää, tasapainossa olevaa kuntabudjettia, yhteisö- tai muita saatuja verotuloja, kaavoitettujen tonttien määrää vai laadullisia asioita, kuten terveitä ja aktiivisia kuntalaisia, koulutettua työvoimaa suhteessa kunnan väkilukuun, yritysten imagoa työnantajina, kunnan panostusta esimerkiksi taiteeseen tai kaavoitettujen alueiden esteettisiä ominaisuuksia. Vai kaikkien näiden yhteenlaskettua summaa?

Koska määritelmä on hankala, niin etenen vetovoiman määrittelyyn markkinoinnista tutun menetelmän eli segmentoinnin kautta: ensin on tiedettävä kelle vetovoima on suunnattu ja ketä sillä halutaan puhutella, jotta voidaan ylipäänsä tietää mitä sillä halutaan tarkoittaa missäkin yhteydessä. Viesti siis määräytyy sen mukaan kehen halutaan vaikuttaa, samoin myös viestin sisältö. Viime kädessä tämä on valintakysymys: millaisia kuntalaisia kuntaan tavoitellaan, millaisia yrityksiä kunnassa halutaan nähdä toimivan ja miten näiden tavoitteen mukainen hankkiminen tapahtuu siten, että se on pitkäjänteisesti ja ennen kaikkea taloudellisesti kestävällä pohjalla. Samalla tavalla nykyisten kuntalaisten suhteen näkisin vetovoiman hieman samaan tapaan kuin jokainen joka harkitsee ammatin tai työpaikan vaihtoa: mitkä ovat veto- ja mitkä työntötekijät omassa kunnassa, miten kilpailevan ”organisaation” tarjous on parempi kuin nykyisen ja onko mahdollisesti ”uranäkymät” jossain muualla houkuttelevammat.

Tästä päästään luontevasti toiseen aihepiiriin eli kunnan henkisen ilmapiirin edistämiseen, joka on yhtälailla äärimmäisen vaikeasti määriteltävä ja monisyinen kaikkine asiayhteyksineen. Henkinen ilmapiiri on siitä epäkiitollinen vaikuttamiskohde ettei siihen saa oikein minkäälaista konkreettista kosketusta, vaikka se epäilemättä on hyvinkin konkreettinen kaikkine mahdollisine ulottuvuuksineen: jokainen meistä lienee kokenut sen epämiellyttävän hetken, kun tuntee että nyt meidän maailmamme ei kohtaa ja olisipa mukava olla jossain muualla. Luen henkisen ilmapiirin siis kuuluvaksi samaan sarjaan kuin viihtyminen ylipäätään, joka puolestaan tarkoittaa jotain yhdistävää tekijää kuntalaisten välillä, tarpeeksi laajaa kirjoa erilaisia ihmisryhmiä joihin lähes jokainen voi kokea kuuluvansa ja/tai joko tiivimpää tai etäisempää suhdetta kanssakuntalaisiin, riippuen kunkin omasta näkökulmasta.

Ja näin tullaan yhteisöllisyyteen ja sen lisäämiseen, joka on tällä hetkellä yksi kuntastrategiatyön keskeisimpiä tavoitteita. Yhteisöllisyyden edistäminen on jälleen kerran hankalahko tehtävä, ottaen huomioon, että yhteisöllisyys syntyy jossain ihan muualla kuin yleensä kunnallisella tasolla; nykypäivän yhteisöllisyys muodostuu esimerkiksi harrastusten kuten musiikin, pelaamisen tai urheilun ympärille, se voi olla niin virtuaalista kuin perinteisemmän fyysistä ja niin edelleen. Yhtä kaikki, yhteisöllisyys ei ole mitään mikä luodaan, vaan se jotain joka joko syntyy tai sitten on syntymättä. Jos tämä yhtälö viedään kuntatasolle, niin asian voisi ajatella siten, että yhteisöllisyyden edistäminen on lähinnä noiden yhteisöllisyyden synnyttämistä tukevien asioiden edistämistä, jolloin kunnalle jää rooli olla eräänlainen ”alusta”, jossa harrastaa ja kehittää niin henkisiä kuin fyysisiäkin virikkeitä.

Asukkaiden osallistumisen tukeminen tai edistäminen liittyy likeisesti yhteisöllisyyteen, mutta ennen kaikkea se on sitä, että kuntalaiset pystyvät ja osaavat olla osallisia kunnan päätöksenteossa, myös suunnittelu- ja toteutustyössä. Tällä hetkellä tämän työn keskeinen anti on erilaisten sähköisten palautejärjestelmien kehittäminen, mikä on tietenkin hyvä lähtökohta, koska on tärkeää, että kynnys yhteydenottoon on mahdollisimman matala ja tieto virtaa sekä saavuttaa oikean kohteen. Mutta lisähuomiota olisi syytä kiinnittää myös itse kunnan organisaatioon ja sen kehittämiseen; kunta on ennen kaikkea palveluorganisaatio, jolloin ensisijaisen tärkeäksi nousevat ne palvelut, joita kunta tuottaa: niiden suunnittelu käyttäjä- eli kuntalaisnäkökulmasta, palvelumuotoilu ja tietenkin sisällöllinen tunnettuus kuntalaisille. Palaan tähän kuntapalveluiden käyttäjälähtöiseen muotoiluun ja käyttäjäliittymäajatteluun myöhemmin ja paremmalla ajalla hieman laajemmin, sillä aihepiiri on äärimmäisen ajankohtainen.

Ja tästä päästään loogisesti juurikin palvelujen tuottamiseen, joka tässä kyselyssä jäi jumbosijalle, mutta joka itse asiassa on juuri sitä mihin kaikki neljä edellä mainittua omalla tavallaan jäsentyy: miten kuntalainen kokee oman kuntansa, millainen on se oman kunnan UX eli käyttäjäkokemus? Käyttäjäkokemus, joka esimerkiksi monissa peleissä välittyy pelaajille juuri niinä samoina ominaisuuksina, joita nykypäivän kunnat kaipaavat tehtävikseen. Koska näin on, lienee hyödyllistä ajatella kuntaa eräänlaisena pelinä, jossa pelin ’ominaisuuksia’ täytyy pyrkiä kehittämään myös sen mukaan mihin suuntaan pelaajat niitä haluavat viedä – unohtamatta sitä taustalla pyörivää pelimoottoria, joka on kunnan edelleen jatkossakin tärkeinä säilyvät perustehtävät.

Marko

Marko Kauppinen

City Growth Evangelist | Business Rebel | Old School Metal Fan

Submit a comment

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s