Synnytystuskia: Tuusula Digital Twin

Osallistuin hiljattain Korjaamolla järjestettyyn SmartCity2017-tapahtumaan, joka nimensä mukaisesti keskittyi erilaisiin älykkään rakentamisen ja älykkään asumisen teemoihin. Koska Tuusulassa – kuten jokaisessa rohkeat kasvutavoitteet omaavassa kunnassa ja kaupungissa – rakentaminen on voimakkaasti läsnä koko kunnan DNA:ssa, niin päätin viedä ajatusta hieman pidemmälle siitä mitä se ”smart” tässä kontekstissa oikein voisi olla ja toisaalta mitä se ei ole.

Kukaan tai mikään kunta tai kaupunki ei varmuudella halua olla ”tyhmä” tai rakentaa typerästi, tämä nyt näin ihan alkuun sanottakoon. Näin ollen ”älykäs” ei tässä yhteydessä voi mitenkään viitata yleiseen tapaan rakentaa, siis perinteiseen kuntasuunnitteluun, sillä sen perimmäinen päämäärä on tuottaa mahdollisimman järkeviä, toimivia ja ajan hammasta kestäviä yhdyskuntateknisiä ja niitä tukevia ratkaisuja. ”Smart” ei myöskään ole irrallinen pilotti tai kokeilu, jossa jotain uutta ja sinällään ihan innovatiivista testataan kerta- tai projektiluonteisesti fyysisessä ympäristössä ja kutsutaan sitä älykkääksi tavaksi rakentaa, asua tai muutoin ratkaista seinien sisällä tapahtuvia toimintoja. Eli älykäs ei perimmiltään ole jokin huone tai tila, jonne mennään ja josta tullaan pois.

Itse asiassa koko sana ”älykäs” on kokenut melkoisen inflaation, koska meillä on jo läsnä tai vähintään nurkan takana älykäs liikenne, älytalot, älykkäistä kodinkoneista ja muista hilavitkuttimista nyt puhumattakaan. Ja sitten on asioiden Internet eli IoT, jonka pitäisi liittää kaikki älykkäät laitteet keskustelemaan keskenään.

Älykkyydessä onkin ennen kaikkea kysymys vuorovaikutuksesta ja sen aiheuttamasta oppimisprosessista. Älykkyys on siis jotain, jolla viitataan oppimiseen ja kykyyn sopeutua paitsi olemassa oleviin olosuhteisiin, niin myös käyttää noista olosuhteista saatavaa dataa asioiden kehittämiseen ja muutoinkin tiedon kumuloimiseen sekä jalostamiseen. Loppuviimeksi älykkyys on siis kykyä tiivistää olennainen, jota voi käyttää pyrkiessä haluttuun suuntaan halutuin tavoittein.

Palataanpa hetkeksi SmartCity2017-seminaariin ja Christian Claussin puheenvuoroon, jossa tämä IBM:n Smarter Cities-ohjelman johtaja valotti ajatuksiaan siihen miten oppivat (ei siis älykkäät) järjestelmät muuttavat maailmaa seuraavien vuosien aikana. Tukenaan IBM:llä tähän työhön on heidän Watson-tekoälyprojektinsa, joten visioille on jonkinlainen pohja olemassa. Claussin mukaan tällaiset kognitiiviset, tekoälypohjaiset järjestelmät tulevat jo pian seuraamaan toiminnassaan oppimisen kaavaa, jossa ne ymmärtävät, järkeilevät, oppivat ja vihdoin vuorovaikuttavat suhteessa paitsi toisiin järjestelmiin, niin myös ihmisiin. Niiden älykkyyden määrittää siis se, miten hyvin ne pystyvät tätä kaavaa käyttäen ottamaan asioita, tietoja ja taitoja haltuun sekä kommunikoimaan ne vaikkapa ihmiskäyttäjälle.

Oppivan järjestelmän ja ihmisen välille muodostuu siis eräänlainen asiakkuussuhde, jossa järjestelmä pyrkii ymmärtämään ihmisen motiivit ja tarpeet sekä luomaan näistä mahdollisimman myyviä ja kiinnostavia kokonaisuuksia: kutsutaan tätä nyt sitten vaikka ai-to-human(customer)-periaatteeksi. Tekoäly siis kehittää itseään koko ajan oppien paremmaksi käyttäjäkokemukseksi, samalla kehittäen tuon kokemuksen taustalla olevaa varsinaista palvelua.

20171031_091504

Yksi kuumista kysymyksistä tämä teeman ympärillä on tietenkin se milloin tekoäly on älykkäämpi kuin ihminen ja kärjistäen, milloin ihmisestä tulee tyhmempi suhteessa koneisiin. Kuntakehittämiseen siirrettynä tämä ajatus kuuluu milloin tekoäly tai mikä tahansa muu ei-inhimillinen järjestelmä kykenee luomaan sellaisia suunnitelmia kuntien ja kaupunkien kehittämiseen, että ihmisen rooli on enää seurata tilannetta sivusta ja tuottaa ehkä enimmillään laadunvarmistus: siis johtaminen ja asiakkuus.

Miten sitten tällainen kehittäminen voisi olla mahdollista ja onko se? Pysähdytäänpä hetkeksi tarkastelemaan digital twin-konseptia, jota käytetään yleisesti esimerkiksi lentokoneiden, isojen rakennusten tai muiden vaativien suunnittelutöiden simulaatiotukena. Yksinkertaistettuna digital twin on prosessin, tuotteen tai palvelun virtuaalinen mallinnus, jonka kautta voidaan verrata paitsi fyysistä ja virtuaalista ”sisarusta” keskenään, niin myös ennaltaehkäistä suunnitteluvirheitä, kehittää uusia ratkaisuja jo olemassa oleviin suunnitelmiin ja ylipäänsä kerätä dataa, jota voidaan hyödyntää uusissa suunnitelmissa ja niiden toteutuksissa.

Digital twin on siis apuväline käytännön työlle ja sen kehittämiselle, instrumentti ymmärtää ja kokeilla sellaisia asioita ja ilmiöitä, joita ei suoraan fyysiseen ympäristöön voisi mitenkään soveltaa.

Tässä vaiheessa on toki todettava, että ei myöskään kunta- tai kaupunkikehittämisen puolella virtuaalinen mallinnus ole mitenkään tavatonta tai että se olisi jotenkin uusi ilmiö sinällään. Itse asiassa Tuusulan kunnan Rykmentinpuisto-ohjelman puitteissa olemme tehneet jo 3D-mallinnukseen perustuvia virtuaalikierroksia liittyen esimerkiksi tuleviin vuoden 2020 Asuntomessuihin ja laajemminkin koko alueen suunnitteluun. Nämä ovat kuitenkin vielä kaukana niistä aidoista älykkäistä simulaatiomalleista, jotka pystyisivät oppimaan käyttäjiltään esimerkiksi tarpeita, jalostamaan niitä eteenpäin ja siten kehittämään koko mallinnusta eteenpäin sitä mukaa, kun uutta dataa tulee saataville. Puhumattakaan siitä, että nämä järjestelmät pystyisivät erottamaan datan laadussa olevia eroja. Mutta suunta on viitoitettu, ainakin meillä.

20171031_092025 (002)

Yhdysvaltalaisen autoteollisuuden grand old man Lee Iacoccan kuuluisan lausahduksen mukaan hänen periaatteensa on ollut palkata häntä itseään viisaampia ihmisiä ja yrittää pysyä pois heidän tieltään. Samalla tavalla meidän tulisi suhtautua koko SmartCity-konseptiin: luomme itseämme fiksumman systeemin, pysymme pääosin pois sen tieltä, mutta tarpeen mukaan johdamme sitä ihan niin kuin herra Iacocca johti tehtaitaan.

Vielä loppuun tällainen vanhojen rakentamis- ja simulaatiopelien fanin salainen päiväuni eli virtuaalinen kuntajohtamisdashboard, aivan kuten vaikkapa Nizzassa. On nimittäin helpompaa pysyä pois tieltä, jos tietää mitä tapahtuu avainasioissa eli että suunta on oikea. Tämänkin järjestelmän rakensi muuten IBM.

20171031_092050

Katsotaan siis onko Tuusula Suomen ensimmäinen kunta, joka synnyttää digitaalisen sisaruksen? Ehkäpä. 🙂

Marko

Marko Kauppinen

Rebellious Business Developer / Public Sector Game Changer

Submit a comment

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s